Etelä-Ranskan duunari

Ollaan tässä jo sorvattu jonkin aikaa, joten ajattelinpa laittaa siitä muutamia ajatuksia.

Työaika:
Auringossahan ei saisi olla klo 12-16 välillä täällä päin Eurooppaa. Minun työaikani alkaa klo 8 ja loppuu kello 12. Sitten se taas alkaa klo 14 ja loppuu klo 18. Eli meikäläinen sitten paikallisesti murtaen profiteeraa taukoa ja ohjelmassa on uintia ja pyöräilyä kahden tunnin tauosta kaikki irti ottaen.

Työnkuva:
Työnkuva erottuu suomalaiseen totutusta niin että tietotekniikka laahaa kauempana ja paperin pyörittämistä ja kopion kopiota on aivan älyttömästi. Onneksi olen "opettajavuosiltani" tutustunut perinpohjaisesti kopiokoneisiin ja näin ollen olen ajan hermolla. ;-)

Tietoteknisesti olen tasoa "sujuva" Suomessa, mutta täällä olen jo useamman kerran opastanut puhelimessa sekä tehnyt jopa kotikäyntejä. Viimeisin probleema kohdistui tulostimeen, joka tulosti aina vain, vaikka oli jo ties kuinka monta kertaa revitty johto irti seinästä. Hauskinta oli, että tulostin tulosti kokoajan samaa tarinaa. Suomalainen ratkaisi asian 5 minuutissa.

Henkilöstöpolitiikka:
Ranskalainen henkilöstöpolitiikka on hierarkisempaa ja kankeampaa kuin Suomessa totuttu. Yleistäminen on silti vaarallista, sillä toki riippuen yrityksestä meininki voi olla hyvinkin erilainen.
Olen huomannut, että hyvätahtoisuus ja yritteliäisyys ovat silti parhaimpia välineitä eri kulttuurien kohtaamisissa. "Hankalat ja kiukuttelevat" ihmiset kohtaa parhaiten, jos pystyy säilyttämään oman rauhallisuutensa ja pysyy kohteliaana ja ystävällisenä. Ranskalaiset eivät ole sen paremmin käyttäytyviä kuin suomalaisetkaan, teitittelykulttuurista huolimatta. On aika kornia teititellä ja samassa lauseessa lähes haistatella... Kielitaito on tarpeen hankalissa tilanteissa, jotta osaa valita sanansa oikein. Jos tilanne kärjistyy liikaa, on hyvä jutella esimiehelle.

Suomalaisuus
Suomalaisia kehutaan täällä aika paljon ja näin ollen voi rintarottingilla aina kertoa kansalaisuutensa. Meitä pidetään luonnonläheisinä ja edistyksellisinä, sekä myös uskomattoman hyväntuulisina.
Eikä ihmekään. Suomeen palatessamme hengähdämme usein syvään ja nautimme elämän "helppoudesta". Ulkosuomalaisuus ei ole ollenkaan yksinkertaista, mutta kokemuksia se antaa.