Herätyskello pirahtaa 5:30 sunnuntai aamuna... Raskain jäsenin revin itseni ylös sängystä ja alan vetää trikoita jalkaa. Kysyn itseltäni: " Onko tässä mitään järkeä???" Iso kupillinen kahvia pistää ajatuksen jossain määrin liikkeelle. Pystyn jo sanomaan muutaman sanan vastapäätä istuvalle Katille. Hän yrittää pitää jutustelua yllä, mutta minä olen väsyneenä ja näin aikaisin aamusta aika vähäsanainen...
Auton ikkunasta katselen sunnuntai aamukuuden hämärässä kelluvaa Marseillea. Edellisen päivän tuuli on tyyntynyt, ainakin aamusta. Näin ollen kilpailu voi startata, sillä lauantain puuskittainen myrskytuuli vei jo kisa-alueen telttoja mennessään, saati sitten fillaresteja kilometrin korkeudella, jonne tulemme päivän aikana kiipeämään.
Vitsailemme Katin kanssa lähtöön valmistuessa. Aamun hämärässä +15 asteen lämpö tuntuu vilpoiselta ja toteamme useaan otteeseen olevamme hieman tärähtäneitä. Didier pahoittelee lähtöpaikkaansa joka on aika takana ilmoittautumisessa sattuneiden sekaann
usten johdosta. Starttilooseissa on 3000 pyöräilijää...Kilpaijoille on toivotettu hyvää matkaa ja painelemme menemään rannikkoa kiemurrellen kohti Cassisia. Huomautan vieressä olevalle miehelle kauniista auringonnoususta, mutta hän ei jaksa reaktiooni vastata, taitaa olla tekemistä kiipeämisessä.. Meressä näkyy tyrskypäitä, tuuli on nousemassa...
Mäet vaihtuvat laskujen kautta uusiksi mäiksi ja kapean ja huonokuntoisen tiepätkän jälkeen alamme kivuta päivän kohokohtaan: Sainte Baumen ylängön päälle. Kiusoittelemme Katin kanssa miehille, jotka ihmettelevät kuinka me tytöt jaksetaan polkea. Sanon Katille kovaan ääneen, että mikäs tässä on hiljaa ajellessa. Katia naurattaa, mutta miehiä selän takana ei...
Tuuli riepottelee hieman Sainte Baumelta laskevassa alamäessä. 9 km ajan tunnen kuinka niskani puutuu - ryhmässä laskeminen tuntuu hieman oudolta pitkästä aikaa.
Vastatuuli yltyy takaisinpäin tullessa. Viimeinen nousu on 10km pituinen. Tuuli on sivuvastainen ja kaikilla alkaa olla voimat lopussa. Vedämme Katin kanssa vuorovetoa, ja yritän saada miehiä järjestäytymään mukaan. Pientä yhteistyötä saamme aikaan ja pääsemme laskuun. Laskettelemme ja nautimme vauhdista. Tuuli riepottelee, muttei liikaa, joten jarruja ei paljon tarvitse käyttää ja mutkat ovat mukavan loivia. Viimeisillä kilometreillä fiilistelemme ryhmämme kanssa ja livumme maaliviivan alitse. 120km ja 2000 nousumetriä takana ja aurinko porottaa täydeltä taivaalta mistraalin puhaltaessa pilviä tieltänsä. Kiva reissu, kannatti herätä!
4 comments:
Hurraaaa Tiinuliinu!
Hieno suoritus ja upea selostus. Taisin istua peesissä koko ajaon ajan. Kyllä sauomityttö on sisukas.
Iltaterkuin Sirkkis, joka toivoo joka päivä Jussin saavan tulla Puolasta luoksesi
Hi!
Seems you are ready for Varese ;-)
Is anyone of you Finns going there?
Greets from the cold mountains
PS: What's the weather like in Provence?
Hi Stefan! Nice that you still got some of your Finnish skills left! ;) We have a great team for World's but only of men, this time. I will go there to cheer my sweety, he is one of the three tough Finns in varese: Carlström and Helminen are the other ones. For TT we have Martikainen and Helminen. For Helminen we have big hopes, he is really talented and showed some great performances lately in TT. Weather in Provence is warm still, 20C in days. Good cycling season! Take care! Tiina
Hi!
I bet you'd be surprised how much Suomen Kieli I still remember ;-)
Lucky you, here in Austria its 5 degrees (plus although) and the tops of the mountains are covered with snow already. It looks as if the cycling season has come to an early end...
Good luck in Varese!
Post a Comment