Kuin kala vedessä

Ohitusleikkauksesta toipuminen on sujunut mallikkaasti ja olen päässyt polskuttelemaan uimahalliin jo reilun viikon verran. Uimahalli on kyllä erikoinen paikka, maassa kuin maassa. Ensinnäkin joka hallissa ovat säännöt ja tavat ja näitä sääntöjä ja tapoja noudattavat vanh(emm)at ihmiset, joiden elämäntehtävä on ehkä myös tarkkailla uimahallissa vierailevia kollegoita.

Saavuin tänään aamunpäivällä halliin ja ajatuksissani kävelin pukkariin. Perässäni juoksee vanha rouvashenkilö "Mademoiselle, mademoiselle, il FAUT enlever les chaussures!!!!" Ennenkuin minä palaan ajatuksistani takaisin uimahallin tasolle niin ehdin vielä ottaa muutaman askeleen. Rouva kiljuu takana ja minä siitä hieman kimmastun: "Oui, oui Madame. Oh la la la laaa...." otin sandaalini käteen ja painuin koppiini vaihtamaan uikkaria.

Mielessäni ajattelen kaikkia niitä roskakasoja, joita näen vieläkin jossain kylissä / kaupungeissa heitettyinä vain kadulle lojumaan ja pohdin onko tässä taas logiikkaa, ettei uimahalliin saa kävellä pukukoppiin kengät jalassa, mutta roskat saa heittää kadulle tai sitten koirat saa tehdä tarpeensa meidän kotikaduille... Sisälläni asuva "Onneksi Olen Suomalainen" nostaa päätään...

Suomalaisen on hyvä myös muistaa, että ulkomaisissa uimahalleissa ei välttämättä ole erikseen naisten / miesten puolta vaan suihkussa on käytävä ripirinnan, uikkareissa. Toivotaan, että paikallinen laitosmies huljauttaa veteen hieman enemmän klooria kuin keskiverto suomalainen tekee, jotta kaikkien hikisten ja pahalle haisevien "marinaadit" kuolevat (olemme tehneet Jatan kanssa quantitatiivista-tutkimusta kyseisestä asiasta). Saunaa et löydä uimahallista. Niitä on vain kalliissa kylpylöissä / hyvinvarustetuilla kuntosaleilla ja niilläkin usein ruotsalainen versio.

Uimahalleissa myös suurin osa uimareista käyttää räpylöitä (!!!). Minulle tämä oli uusi juttu vielä ennen ranskalaishalliin saapumistani. Monet naiset polskuttelevat esimerkiksi laudan ja räpylöiden kanssa. Tämä on mielestäni hieman huijausta, sillä muutaman kerran uintivalvoja on ystävällisesti suostutellut minullekin räpylät ja pääseehän niillä hiton kovaa, on kuin löisi 54-10 rattaisiin ja alkaisi polkea. ;-) Mutta onko tämä hieman itsensä huijausta?? "Noh, ehkä he harjoittelevat merisnorklausta varten", ajattelen... Vesijuoksuratoja et Ranskassa näe ja voin siis rauhassa vesijuosta millä radalla hyvänsä, ilman että vah(emm)at rouvat komentavat oikealle VESIJUOKSU radalle.

Olen ollut myös huomaavani, että täällä ratojen käyttö on leppoisampaa. Meikäläinenkin voi mennä "kilparadalle" pyörimään voimiensa tunnossa, tosin sieltä on hyvä myös ymmärtää lähteä ajoissa alta pois. Mitään tiukkaa jakoa radoilla ei ole. Erikseen et löydä kunto / kilparataa ellei joillain sitten ole yksityiset treenit menossa. Omantunnon mukaan lakki ja lasit päähän ja sekaan vain!

Apropoo, vielä meidän eroista semmoinen huomio, että keskiverto ranskalainen nainen laittaa useammin uimalakin päähänsä kuin vastaava suomalainen. Ja siis useimmin myös räpylät jalkaansa. Muita vesijuoksijoita en ole kertaakaan nähnyt. Kerran minulta on kysytty mitä teen, muutoin vain katsotaan ihmetellen ja hymyillään osanottavasti. Tulisiko minusta vesijuoksun puolesta puhuja? Voisin kääntää kelkkani ja ystävystyä rouvien kanssa ja opettaa heille kuinka reidet kiinteytyy vedessä juoksemalla...

Uinti on hieno laji! Jatketaan harjoituksia!