Wednesday, April 9, 2008

Intervantion s'est bien passé! Operaatio onnistui hyvin!

(teksti alla suomeksi)

La problême: La cuisse droite qui se paralyse dans l'effort
Durée: Les dernières 3 ans
Diagnose: Endofibrose d'artère iliaque
Intervention fait par Professeur CHEVALIER à Lyon au service Chirurgie Vasculaire: Pendant intervention on découvre que seulement 10% d'artère iliaque. La partie malade est enlevée (env. 20cm) et on réalise une greffe en tuile. L'intervention dure 4 heures. Devant 2-3 mois de retablissement.


Bonjour!
Je suis rentrée maison hier soir. J'ai passé 1 semaine à l'hôpital. L'operation s'est trés bien passé. Mon artère était très malade!!! Seulement un taille d'épingle restait pour le sang à passer. Alors, mes sensations n'étaient pas pour rien. Opération durait 4 heures. J'ai du passer environ 5 heures en l'anéstésie. En dessous petit récit de mes sentiments quelques jours après...
La je suis à maison. Jussi est en Espagne pour le Tour de Pays Basque. Pourtant il est supér bien placé, 31ème au générale en ce moment. Il est tellement fort! La semaine dernière n'était pas evident pour lui. Il a fait 3 heures de voyage avec moi à lyon, passait 3 nuits à l'hôtel pour être prèt de moi. Le pauvre, je savais que ca l'a fatigué, mais j'était supér heureuse l'avoir la pour moi. Même si je dormais tous les 20 minutes ...
Donc, je suis à maison mais j'ai ma belle soeur la avec moi. Et mon frère vient ce soir. J'ai aussi infirmière tous les jours pour me piquer et pour les pris de sang. Alors bien entourée! J'ai bien compris au quel point je suis faible, toujours, et que je dois faire beaucoup d'attentipn pour ne me fatiguer pas trop. Le premier levée m'a fait comprendre car j'ai eu une malaise au salle de bain et sans avoir compris appeller l'infirmière, je n'aurais pas eu la force rentrer au lit. Alors, je dois être très zen! Je sais que ca va me demander beaucoup de patience mais je comprends aussi que je n'ai pas choix. Professeur Chevalier a fait un travail incroyable. C'est mon tour à continuer et finir son travil enorme. Merci à tous pour les petits mots, sms etc!

A l'hôpital le 5/4/2008

A l'hôpital les jours se suivent avec les horaires régulieres, ce qui donne le sensation de sécurité et rythme pour les jours tranquilles. On m'a fait levé à 6h mercredi matin pour me preparer pour l'opération. Je devais être prète vers 7h quand les medecins viennent me checher. L'opération commencait vers 8 h ou c'est à cette heure la qu´on a dit "Bonne nuit" à Tiina. Je me souviens regarder l'infirmirié d'anestisie me rassurant et me disant penser les bonnes choses. Elle me sourie...

J'ai mal au coeur... Je me sens fatiguée. Les images ne sont pas clairs. "Il est quelle heure?" Je demande l'infirmière. "Il est 14 heures. Vous avez mal? Comment ca va?" Me demande l'infirmière. "Oh la la. Il est déjà 14h. Jussi doit s'inquiètée. Oui j'ai mal au dos. J'ai envie changer de position..." ...J'ai aussi beaucoup d'envie dormir. Je demande l'infirmière si elle pouvait appeller Jussi disant que tout se passe bien. "Le professeur Chevalier l'a déjà vu", infirmière me repond. "Il est au courant, vous ne vous inquiétez pas. "
Après je vois Monsieur Chévalier devant mes yeux. Il m'explique que l'opération se très bien passé, et que l'artère était vraiment très très coïnce. "Il y avait beaucoup plus d'endofibrose qu'on a avait pu voir des photos... Donc j'ai fait la gréffe, comme je vous avait expliqué...."

Les premiers jours à l'hôpital sont passés dans les images moitie sommeil. Je me sentais tellement fatiguée. Je me sentais malgre tout bien. On m'a soigné et j'ai vu beaucoup de regards gentils. Je remercie ses gens de tout mon coeur. Quel métier ils font! Quand on a vraiment mal, la gentillesse c'est le meilleur médicament.

(en finnois // suomeksi)

Ongelma: Oikea jalka joka puutui rasituksessa.
Kesto: Viimeiset kolme vuotta.
Diagnoosi: Lonkkavaltimon ympärille kertynyt arpikudos joka kutistaa valtimoa ulkoapäin.
Leikkaus Lyonissa Professori Chevalierin verisuonitautien osastolla.
Avattaessa Professori toteaa valtimon olevan vielä pahemmassa kunnossa kuin magneettikuvat näyttivät. Valtimossa enää ainoastaan nuppineulan kokoinen aukko. Lähes 20cm valtimosta poistetaan ja tilalle ommellaan verisuonista tehty pala. Leikkaus kestää 4h. Edessä 2-3kk kuntoutusta.


Hei kaikille!
Olen palannut sairaalasta eilen. Vietin siellä viikon. Operaatio sujui erinomaisesti, mutta lonkkavaltimo oli todella huonossa jamassa. Ainoastaan nuppineulan kokoinen aukko oli enää jäljellä. Niin paljon arpikudos oli "syönyt" valtimoa. Leikkaus oli pitkä, 4 tuntia. Taisin viettää ainakin 5 tuntia anestesiassa. Alempana on tunnelmiani sairaalasta muutama päivä leikkauksen jälkeen...

Nyt olen kotona. Jussi on Espanjassa ajamassa Baskimaan touria. Hän on erittäin hyvin sijoittunut tässä vaiheessa. Hän on niin vahva! Tiedän ettei viime viikko ollut helppo hänelle. Matkustimme Jussin kanssa Lyoniin kolme tuntia autossa tiistai aamuna. Hän vietti kolme yötä hotellissa sairaalan vieressä ollaakseen lähellä minua. Olin erittäin kiitollinen että hän oli mukana, vaikkakin nukuin aina puolen tunnin välein... Näin hänestä silti että reissu väsytti häntä, joten Baskimaa on mennyt Jussin osalta erinomaisesti! Hän on toisen etapin jälkeen 31:s.

En ole kotona kuitenkaan yksin. Jatta on täällä kanssani ja Miksu tulee illalla. Lisäksi minulla käy päivittäin sairaanhoitaja pistämässä ja ottamassa myös säännällisesti verikokeita. Ensimmäin kuukausi on äärettömän tärkeä. Kirurgi on tehnyt loistavaa työtä ja voisi sanoa pelastanut minut. Minun tehtäväni on nyt levätä ja antaa arpien sisällä parantua. Olen saanut selkeät ohjeet miten minun tulee toimia, ja tulen noudattamaan niitä paremmin kuin ikinä olen harjoitusohjelmiani noudattanut (Antille terveisiä! :). Kärsivällisyyttä tämä tulee varmasti minulta kysymään paljon, mutta ymmärrän itsekin tilanteen. Olen myös todennut, että olen todella heikko ja konkreettisesti tuntenut sen kuinka äkkiä voi alkaa esim huimata vaikka vaan "ihan pikkaisen" on pystyssä. Aamuna jona sain sairaalassa nousta olin pyörtyä kylppäriin ja jos en olisi saanut hälyytettyä hoitajaa en olisi omin avuin päässyt takaisin sänkyyn... Otin kokemuksesta opikseni ja pysyn enimmäkseen vaakatasossa...

Kirjoitettu 5.4.2008 sairaalassa

Sairaalassa aikataulut luovat turvallisuuden tunteen ja myös rytmittävät muuten niin rauhallisia päiviä. Minut herätettiin leikkausta varten keskiviikko aamuna klo 6:00. Itse leikkaus alkoi noin kello 8 maissa, tai siis silloin sanottiin Tiinalle "Kauniita unia". Muistan kuinka anestesiahoitaja käski vain hengittää syvään ja katsoi minua ystävällisesti silmiin ja kehotti ajattelemaan jotain oikein mukavia asioita...

Heräilin noin kello 14 maissa. Voin hieman pahoin josta nousevat ensimmäiset mielikuvat. Usvaiset näkymät pilkottivat silmiini... Teki mieli nukkua vielä hetken. Jossain vaiheessa havahduin ja kysyin paljonko kello on. "Kello on kaksi", hoitaja sanoi. "Hyvänen aika", ajattelin. Onpa myöhä. Hoitaja kysyi onko minulla kipuja. Selkää kolotti, teki mieli muuttaa asentoa. Muuten oli hyvä. Jussille pitää saada soitettua, tajusin. Hän on ehkä jo odottanut kauan. Arvio leikkauksesta oli 3-4 tuntia, ja nyt kello oli jo yli kaksi... Hoitajalta kysyin ja hän sanoi että Professori Chevalier on jo keskustellut Jussin kanssa ja Jussi tietää, että vasta heräilen. Hyvä, hyvä... Professori Chevalierin kasvot tulivat seuraavaksi eteeni. "Leikkaus on mennyt tosi hyvin. Olen jutellut jo Jussin kanssa ja kertonut leikkauksesta. Valtimo oli kutistunut vielä enemmän kuin kuvista etukäteen näimme. Se oli todella huonossa jamassa. Valtimossa oli todella paljon arpikudosta. Tein siis suonistasi uuden palan kuten etukäteen jo kerroin... " Sain uuden varmennuksen että Jussille on mennyt tieto. Ajatus ei vielä oikein pysynyt kasassa...

Pari ensimmäistä päivää kului aika humussa ja sumussa. Nukutti niin paljon ja kokoajan. Paljon ystävällisiä hymyjä ja kärsivällisiä hoitajia. Tämä on toinen kerta, kun olen sairaalassa pidemmän jakson. Jälleen kerran nostan hattua näille ihmisille täällä. Joskus parasta lääkettä on ystävällinen katse, kun on oikein kipeä.

4 comments:

Minttu said...

VOi sinua, sait mun silmät kyyneliin tuolla kirjoituksella. Toivottavasti olosi paranee pikaisesti paremmaksi. Kaikkea hyvää sinulle ja lepo nytten palkitsee hyvän toipumisen ja terveenä olet vieläkin vahvempi Tiina!

Stefan said...

Hi Tiina!

Nice to hear that everything went fine. All the best and greets from Austria!

Lotta said...

Moikka!

Kiitos tsemppauksesta ja tiimini olen hyvin tyytyväinen tällä hetkellä.:)

Luinkin, että leikkauksesi meni hyvin! Se on hienoa.:) ja nyt paljon tsemppiä toipumiseen!

tv.Lotta

Anonymous said...

Muistahan Tiinuliinumme nyt levätä. Annamme sinulle täyden luvan passauttaa itseäsi ylenpalttisesti Jussilla. Laita Justus lenkille, kun tahdot olla rauhassa. Terkkuja ja mukavia yhteisiä hetkiä teille. Halauksin Sirkkis ja Mikko