?

Tarhassa laulettiin semmoista laulua joka meni jotenkin näin.... hyvin hiljaa, hyvin hiljaa, nyt sammuu tähtien äänet..... Vai menikö se ees noin? Miksu ehkä tietää... Noh, sanoma sama, sanoma sama. Vielä viikko ja sitten saan aloittaa kuntoutumisen... Uh, kuin mä kaipaankaan lenkille, lenkille, lenkille... Noh, eipäs innostuta, ekana viikkona kyseessä uimahalliharjoituksia, mutta sekin menee. Ihan mitä vain, kuhan sais jotain fyysistä tehdä. Edes hyvin hiljaa, hyvin hiljaa.... 5 viikkoa kohta odotettu.

Jotkut kanssatoverit on sanoneet et tän operaation jälkeen niistä tulee lentokoneita. Saas nähdä se sitten. Kyllä mä kaipaan jo lenksalle Jussin tai Miksu piksun kanssa... voi voi.

Olin eilen sitten työhaastattelussa. Täällä. Vientiassistentin paikasta yritin itseeni läpi puhua. Tais jäädä homma siihen ettei oo työkokemusta, kun on pyöräilly niin paljon ettei oo ehtiny tehdä "kunnon töitä". Tosin se nuorempi miekkonen niistä haistattelijoista tais dikata mua ja mun fillaristi-minää. Mut se ei ollukkaa ranskis. Ehhh. Se kirjoitti Jusan nimenki ylös. Ja kyl ne kaikki ihmetteli sitä kuin mä jaksaisin konttorissa istua.. Sitähän ei tiedä kuin kokeilemalla. Kai tässä pitäis aikuistua, ruveta seuraa vanaa. Mutku tekis mieli vain ulos leikkimään... voi voi.

Dans ma tête, j'ai une chanson des enfants dont on m'a chanté dans la crêche. Ca va un peu comme ca: "Petit á petit, petit à petit, les étoiles s'eteint...." Ou est-que c'était comme ca? Je ne sais plus. Peut-être Mika il sait... Bon, en tout cas, petit à petit, ca s'approche. Car dans une semaine, je peux commencer le réadaptation au sport. Au premier dans la piscine, après petit à petit course à pied, vélo.... Ca me manque! Ca fait bientôt 5 semaines de l'opération.

Il y en a qui dit que après cet operation on se sent comme les avion. :-) On verra bien. J'ai hâte aller rouler avec Jussi et mon petit Miksu. On verra bien.

Hier, j'ai passé un entretien d'embouche. Pour une place d'assistante commerciale export. Une place qui me parait parfait, mais je n'ose pas être très confiante. Ils auraient préférée plus d'expèrience, moins de vélo, je pense. Même si ils apprecient ma carriere cycliste aussi. Ils me demandaient aussi si je pense vraiment pouvoir m'assoir derrière de bureau pendant toute la journée. Que le sport et la vie que j'ai vecu me commence pas manquer? Je n'en sais rien! Mais je pense qu'il y du temps pour tout, et il faut avancer. Même si, en ce moment, j'ai que envie aller courir dehors dans le soleil...