?

Tarhassa laulettiin semmoista laulua joka meni jotenkin näin.... hyvin hiljaa, hyvin hiljaa, nyt sammuu tähtien äänet..... Vai menikö se ees noin? Miksu ehkä tietää... Noh, sanoma sama, sanoma sama. Vielä viikko ja sitten saan aloittaa kuntoutumisen... Uh, kuin mä kaipaankaan lenkille, lenkille, lenkille... Noh, eipäs innostuta, ekana viikkona kyseessä uimahalliharjoituksia, mutta sekin menee. Ihan mitä vain, kuhan sais jotain fyysistä tehdä. Edes hyvin hiljaa, hyvin hiljaa.... 5 viikkoa kohta odotettu.

Jotkut kanssatoverit on sanoneet et tän operaation jälkeen niistä tulee lentokoneita. Saas nähdä se sitten. Kyllä mä kaipaan jo lenksalle Jussin tai Miksu piksun kanssa... voi voi.

Olin eilen sitten työhaastattelussa. Täällä. Vientiassistentin paikasta yritin itseeni läpi puhua. Tais jäädä homma siihen ettei oo työkokemusta, kun on pyöräilly niin paljon ettei oo ehtiny tehdä "kunnon töitä". Tosin se nuorempi miekkonen niistä haistattelijoista tais dikata mua ja mun fillaristi-minää. Mut se ei ollukkaa ranskis. Ehhh. Se kirjoitti Jusan nimenki ylös. Ja kyl ne kaikki ihmetteli sitä kuin mä jaksaisin konttorissa istua.. Sitähän ei tiedä kuin kokeilemalla. Kai tässä pitäis aikuistua, ruveta seuraa vanaa. Mutku tekis mieli vain ulos leikkimään... voi voi.

Dans ma tête, j'ai une chanson des enfants dont on m'a chanté dans la crêche. Ca va un peu comme ca: "Petit á petit, petit à petit, les étoiles s'eteint...." Ou est-que c'était comme ca? Je ne sais plus. Peut-être Mika il sait... Bon, en tout cas, petit à petit, ca s'approche. Car dans une semaine, je peux commencer le réadaptation au sport. Au premier dans la piscine, après petit à petit course à pied, vélo.... Ca me manque! Ca fait bientôt 5 semaines de l'opération.

Il y en a qui dit que après cet operation on se sent comme les avion. :-) On verra bien. J'ai hâte aller rouler avec Jussi et mon petit Miksu. On verra bien.

Hier, j'ai passé un entretien d'embouche. Pour une place d'assistante commerciale export. Une place qui me parait parfait, mais je n'ose pas être très confiante. Ils auraient préférée plus d'expèrience, moins de vélo, je pense. Même si ils apprecient ma carriere cycliste aussi. Ils me demandaient aussi si je pense vraiment pouvoir m'assoir derrière de bureau pendant toute la journée. Que le sport et la vie que j'ai vecu me commence pas manquer? Je n'en sais rien! Mais je pense qu'il y du temps pour tout, et il faut avancer. Même si, en ce moment, j'ai que envie aller courir dehors dans le soleil...

Bateau de Papa

Hier on était allé à Cassis pour chercher le bateu pour papa. On en a trouvé quelques uns.

Eilen kävimme Cassisissa etsimässä isukille venettä. Löysimme muutamia...













Yesterday we went to Cassis to look for boats for my dad.And we found some....

Brushing by Jussi

Yesterday I was working with my job applications and Jussi insisted to make me a brushing. Voila, the results! :-)

Hier, pendant que je travaillais avec mes CV's de boulot, Jussi insistait de me faire un brushing. Et voila! :-)
Eilen ahersin työhakemusten parissa ja Jussi halusi välttämättä tehdä minulle kampauksen. Kaunis, eikö niin? Pyöräilyuran jälkeen kannattaa harkita parturi-kampaajan ammattia??

This is why I love the Web!

Just got an email from Jean, my "host-mom" of the year as an Au-Pair in USA in 1998-1999. She had also found my blog which motivated my to write in English as well. I've been lazy lately writing only in French and Finnish. Got good news today as well. Had a check of my arteries and everything is fine. My doctor and his team take such a good care of me here. It's really comforting!
It's been quite rainy here as well for few days now. It is good thing even though I know all cyclists hate it. The nature hungers after water! Yet two years ago we had a small river going through the town during winter time but this year I haven't seen any stream what so ever...

Je viens recevoir un email de ma maman d'accueil des États-Unis. J'y passais une année en 98-99. Elle a trouvé ce blog, ce qui m'a motivée ecrire aussi en anglais. C'est pour ca que l'Internet est chouette. On peut se retrouver aprés des années même si on est dans l'autre bout du monde!
Ce matin j'ai passé un petit control d'echographie et tout va bien. Ca me rassure. J'ai de la chance d'être tellement bien entouré même si je suis loin de chez moi.
On a eu de la pluie pendant quelques jours la. Ca fait du bien, même si je sais que les cyclistes préferais du soleil. La nature en a besoin! Il y a deux ans on avait toujours une rivière qui passait le village mais cette année je n'ai pas vu du courant...

Sain hetki sitten meilin Amerikan "äidiltäni". Vietin vuoden jenkeissä 98-99 ja nyt on vierähtänyt aikaa että olisin kuullut heistä. Hän oli myös löytänyt blogini sekä juttuja ja kuvia minusta ja Jussista. Tämän vuoksi netti on oiva keksintö, vaikkakin joskus tuntuu että moni hieno asia unohtuukin sen vuoksi.
Aamulla käväisin pienessä kontrollissa jossa tarkastettiin valtimot. Lääkärini lähetti minut tähän ylimääräiseen kontrolliin koska veriarvoni ovat niin mahdottoman alhaiset. Kaikki on kuitenkin kunnossa. On lohduttavaa, että minusta pidetään täällä niin hyvää huolta vaikka olenkin kaukana kotoani.
Olemme saaneet "nauttia" viime päivät sadekuuroista. Se tekee niin hyvää, vaikkakin tiedän että fillaristit eivät voi sietää märkiä kelejä. Vielä pari vuotta sitten kylämme läpi virtasi pieni joki. Tänä vuonna en ole nähnyt minkäänlaista virtausta. Se on huolestuttavaa...

Meidän pikku-Miksu

Se oli jo pikkupoikana kova rakentamaan... Legoista se kyhäs hienoja rakennelmia ja sisko tuli ajoittain väliin antamaan omia ehdotuksia... Ei weikka siitä lannistunu vaan jatkoi vain.

Miksun myöhäisemmällä iällä esiin tulleet skede-taidot ja aiempi rakentelu on ollut tarpeen Tour-de-Loir-et-Cher etappiajon ensimmäisellä etapilla. Miksu oli näet ajanut alun ilman toista jarrupalaa. Sitten oli lennossa vaihdettu varapyörä alle ja sillä vedetty (joo ja hyvillä kulmilla varmaan, joo-o), kunnes muutaman kympin jälkeen meksu oli saanut omaan fillariin jarrut kondikseen ja Weikalle oman tykin alle. Lopussa oli ollut vielä skeittailua muutama kilsa ennen maalia kun porukkaa oli maastoutunut edessä. Silti se vaan veti itsensä 15.s!! Hyvä Miksu!!

Kuulin että tänään oli ollut skedeilyä edelleen ohjelmassa ja Miksulla hieman vielä epäonnea... Elä veikka luovuta! Tsemppiiiiiiii!! Ja Tommille kans, joka siellä hengenheimolaisena taistelee!

- Sikko -

Petit à petit.....

Pikkuhiljaa.... Tällaisesta isosta leikkauksesta toipumista värittävät samanmoiset vaiheet kuin pitkän tauon jälkeen urheilun aloittamista. Aluksi ovat paikat niin pirskatin kipiät, että joka askel ja liike sattuu. Sitten tulee se hyvä vaihe, jolloin joka päivä huomaa kehityksensä. Olo paranee. Minulla on nyt vajaan viikon ollut hyvä vaihe päällä. Ensin huomasin aamukankeuksien jälkeen, että päivisin jaksoin paremmin. Ei pyörryttänyt, ei huimannut, saatoin kävellä pieniä matkoja. Aluksi en uskaltanut yksin lähteä minnekään. Pikkuhiljaa luotto tuli takaisin omiin voimiin. Nykyisin jo aamuisin nousen ilman suurempia irvistyksiä. Eilen tuli kuitenkin palautus takaisin maanpinnalle. Minulta otettiin näet taas vaihteeksi verikoe, ja kun sain tulokset puhelimitse lääkäriltä, niin meinasin pudota tuolilta. Okei, tiesinhän minä että leikkaus on pudottanut arvoja, mutta nyt ollaan kyllä pohjalukemissa. Hematokriitti on 29.9%. Lukion vuoden pitkän matikan kurssien innoittama laskin päässä, että tuo kyseinen arvo on pudonnut sitten viimekerrasta 25%. Vielä on verenohennuslääkitystä 3 vkoa jäljellä. Hiljaiseksi vetää.

Ca ne vas pas très fort mais ca va quand même. Le rétablissement s'est bien roulé. C'est un peu comme reprendre le sport après un bon coupure. Au prémier on a tellement mal que chaque pas fait mal. Mais petit à petit ca va mieux en mieux et le progression est enorme tous les jours. Pendant cette première semaine maison j'ai remarqué le progression enorme, ce qui m'a motivé tous jours. J'ai moins en moins de mal et j'arrive me bouger un peu plus. Les cicatrises sont trés bien guéris aussi. Hier soir j'ai quand même failli tomber partaire car j'ai eu mes resultats de prise de sang d'hier matin. L'hemataocrite est 29.9%. Evidemment je me savais attendre que il ne sera pas supér mais la on a quand même touché le fond. Le chute est de 25% comparé au dernier test avant opération. J'ai encore 3 semaines d'anti-agrégants. Jusqu'à la j'avance très doucement....

Intervantion s'est bien passé! Operaatio onnistui hyvin!

(teksti alla suomeksi)

La problême: La cuisse droite qui se paralyse dans l'effort
Durée: Les dernières 3 ans
Diagnose: Endofibrose d'artère iliaque
Intervention fait par Professeur CHEVALIER à Lyon au service Chirurgie Vasculaire: Pendant intervention on découvre que seulement 10% d'artère iliaque. La partie malade est enlevée (env. 20cm) et on réalise une greffe en tuile. L'intervention dure 4 heures. Devant 2-3 mois de retablissement.


Bonjour!
Je suis rentrée maison hier soir. J'ai passé 1 semaine à l'hôpital. L'operation s'est trés bien passé. Mon artère était très malade!!! Seulement un taille d'épingle restait pour le sang à passer. Alors, mes sensations n'étaient pas pour rien. Opération durait 4 heures. J'ai du passer environ 5 heures en l'anéstésie. En dessous petit récit de mes sentiments quelques jours après...
La je suis à maison. Jussi est en Espagne pour le Tour de Pays Basque. Pourtant il est supér bien placé, 31ème au générale en ce moment. Il est tellement fort! La semaine dernière n'était pas evident pour lui. Il a fait 3 heures de voyage avec moi à lyon, passait 3 nuits à l'hôtel pour être prèt de moi. Le pauvre, je savais que ca l'a fatigué, mais j'était supér heureuse l'avoir la pour moi. Même si je dormais tous les 20 minutes ...
Donc, je suis à maison mais j'ai ma belle soeur la avec moi. Et mon frère vient ce soir. J'ai aussi infirmière tous les jours pour me piquer et pour les pris de sang. Alors bien entourée! J'ai bien compris au quel point je suis faible, toujours, et que je dois faire beaucoup d'attentipn pour ne me fatiguer pas trop. Le premier levée m'a fait comprendre car j'ai eu une malaise au salle de bain et sans avoir compris appeller l'infirmière, je n'aurais pas eu la force rentrer au lit. Alors, je dois être très zen! Je sais que ca va me demander beaucoup de patience mais je comprends aussi que je n'ai pas choix. Professeur Chevalier a fait un travail incroyable. C'est mon tour à continuer et finir son travil enorme. Merci à tous pour les petits mots, sms etc!

A l'hôpital le 5/4/2008

A l'hôpital les jours se suivent avec les horaires régulieres, ce qui donne le sensation de sécurité et rythme pour les jours tranquilles. On m'a fait levé à 6h mercredi matin pour me preparer pour l'opération. Je devais être prète vers 7h quand les medecins viennent me checher. L'opération commencait vers 8 h ou c'est à cette heure la qu´on a dit "Bonne nuit" à Tiina. Je me souviens regarder l'infirmirié d'anestisie me rassurant et me disant penser les bonnes choses. Elle me sourie...

J'ai mal au coeur... Je me sens fatiguée. Les images ne sont pas clairs. "Il est quelle heure?" Je demande l'infirmière. "Il est 14 heures. Vous avez mal? Comment ca va?" Me demande l'infirmière. "Oh la la. Il est déjà 14h. Jussi doit s'inquiètée. Oui j'ai mal au dos. J'ai envie changer de position..." ...J'ai aussi beaucoup d'envie dormir. Je demande l'infirmière si elle pouvait appeller Jussi disant que tout se passe bien. "Le professeur Chevalier l'a déjà vu", infirmière me repond. "Il est au courant, vous ne vous inquiétez pas. "
Après je vois Monsieur Chévalier devant mes yeux. Il m'explique que l'opération se très bien passé, et que l'artère était vraiment très très coïnce. "Il y avait beaucoup plus d'endofibrose qu'on a avait pu voir des photos... Donc j'ai fait la gréffe, comme je vous avait expliqué...."

Les premiers jours à l'hôpital sont passés dans les images moitie sommeil. Je me sentais tellement fatiguée. Je me sentais malgre tout bien. On m'a soigné et j'ai vu beaucoup de regards gentils. Je remercie ses gens de tout mon coeur. Quel métier ils font! Quand on a vraiment mal, la gentillesse c'est le meilleur médicament.

(en finnois // suomeksi)

Ongelma: Oikea jalka joka puutui rasituksessa.
Kesto: Viimeiset kolme vuotta.
Diagnoosi: Lonkkavaltimon ympärille kertynyt arpikudos joka kutistaa valtimoa ulkoapäin.
Leikkaus Lyonissa Professori Chevalierin verisuonitautien osastolla.
Avattaessa Professori toteaa valtimon olevan vielä pahemmassa kunnossa kuin magneettikuvat näyttivät. Valtimossa enää ainoastaan nuppineulan kokoinen aukko. Lähes 20cm valtimosta poistetaan ja tilalle ommellaan verisuonista tehty pala. Leikkaus kestää 4h. Edessä 2-3kk kuntoutusta.


Hei kaikille!
Olen palannut sairaalasta eilen. Vietin siellä viikon. Operaatio sujui erinomaisesti, mutta lonkkavaltimo oli todella huonossa jamassa. Ainoastaan nuppineulan kokoinen aukko oli enää jäljellä. Niin paljon arpikudos oli "syönyt" valtimoa. Leikkaus oli pitkä, 4 tuntia. Taisin viettää ainakin 5 tuntia anestesiassa. Alempana on tunnelmiani sairaalasta muutama päivä leikkauksen jälkeen...

Nyt olen kotona. Jussi on Espanjassa ajamassa Baskimaan touria. Hän on erittäin hyvin sijoittunut tässä vaiheessa. Hän on niin vahva! Tiedän ettei viime viikko ollut helppo hänelle. Matkustimme Jussin kanssa Lyoniin kolme tuntia autossa tiistai aamuna. Hän vietti kolme yötä hotellissa sairaalan vieressä ollaakseen lähellä minua. Olin erittäin kiitollinen että hän oli mukana, vaikkakin nukuin aina puolen tunnin välein... Näin hänestä silti että reissu väsytti häntä, joten Baskimaa on mennyt Jussin osalta erinomaisesti! Hän on toisen etapin jälkeen 31:s.

En ole kotona kuitenkaan yksin. Jatta on täällä kanssani ja Miksu tulee illalla. Lisäksi minulla käy päivittäin sairaanhoitaja pistämässä ja ottamassa myös säännällisesti verikokeita. Ensimmäin kuukausi on äärettömän tärkeä. Kirurgi on tehnyt loistavaa työtä ja voisi sanoa pelastanut minut. Minun tehtäväni on nyt levätä ja antaa arpien sisällä parantua. Olen saanut selkeät ohjeet miten minun tulee toimia, ja tulen noudattamaan niitä paremmin kuin ikinä olen harjoitusohjelmiani noudattanut (Antille terveisiä! :). Kärsivällisyyttä tämä tulee varmasti minulta kysymään paljon, mutta ymmärrän itsekin tilanteen. Olen myös todennut, että olen todella heikko ja konkreettisesti tuntenut sen kuinka äkkiä voi alkaa esim huimata vaikka vaan "ihan pikkaisen" on pystyssä. Aamuna jona sain sairaalassa nousta olin pyörtyä kylppäriin ja jos en olisi saanut hälyytettyä hoitajaa en olisi omin avuin päässyt takaisin sänkyyn... Otin kokemuksesta opikseni ja pysyn enimmäkseen vaakatasossa...

Kirjoitettu 5.4.2008 sairaalassa

Sairaalassa aikataulut luovat turvallisuuden tunteen ja myös rytmittävät muuten niin rauhallisia päiviä. Minut herätettiin leikkausta varten keskiviikko aamuna klo 6:00. Itse leikkaus alkoi noin kello 8 maissa, tai siis silloin sanottiin Tiinalle "Kauniita unia". Muistan kuinka anestesiahoitaja käski vain hengittää syvään ja katsoi minua ystävällisesti silmiin ja kehotti ajattelemaan jotain oikein mukavia asioita...

Heräilin noin kello 14 maissa. Voin hieman pahoin josta nousevat ensimmäiset mielikuvat. Usvaiset näkymät pilkottivat silmiini... Teki mieli nukkua vielä hetken. Jossain vaiheessa havahduin ja kysyin paljonko kello on. "Kello on kaksi", hoitaja sanoi. "Hyvänen aika", ajattelin. Onpa myöhä. Hoitaja kysyi onko minulla kipuja. Selkää kolotti, teki mieli muuttaa asentoa. Muuten oli hyvä. Jussille pitää saada soitettua, tajusin. Hän on ehkä jo odottanut kauan. Arvio leikkauksesta oli 3-4 tuntia, ja nyt kello oli jo yli kaksi... Hoitajalta kysyin ja hän sanoi että Professori Chevalier on jo keskustellut Jussin kanssa ja Jussi tietää, että vasta heräilen. Hyvä, hyvä... Professori Chevalierin kasvot tulivat seuraavaksi eteeni. "Leikkaus on mennyt tosi hyvin. Olen jutellut jo Jussin kanssa ja kertonut leikkauksesta. Valtimo oli kutistunut vielä enemmän kuin kuvista etukäteen näimme. Se oli todella huonossa jamassa. Valtimossa oli todella paljon arpikudosta. Tein siis suonistasi uuden palan kuten etukäteen jo kerroin... " Sain uuden varmennuksen että Jussille on mennyt tieto. Ajatus ei vielä oikein pysynyt kasassa...

Pari ensimmäistä päivää kului aika humussa ja sumussa. Nukutti niin paljon ja kokoajan. Paljon ystävällisiä hymyjä ja kärsivällisiä hoitajia. Tämä on toinen kerta, kun olen sairaalassa pidemmän jakson. Jälleen kerran nostan hattua näille ihmisille täällä. Joskus parasta lääkettä on ystävällinen katse, kun on oikein kipeä.