Ready to ROCK!

I am back in Finland. Beautiful home country of mine. It felt great to put my feet into my home ground. We were pretty tired with Jussi as we landed in Helsinki last Friday, it was the night for the Mid Summer Festival in Finland. Our festival was less festy, we were exchausted of the flying and travelling Marseille-Paris-Helsinki. We fell asleep at 11PM, which is almost a crime to do on Midsummer evening.
Now, as we are chilling in our apartement, getting ready to go to KÄLVIÄ for the Finnish Championships. I have fist start on Friday for the time-trial, and Saturday road race. Jussi is racing the men-elite road race on Sunday, my dear bro Mika is going to be there as well. We are ready, keep your thumbs up!

Je suis retourné en Finlande. Le beau pays à moi, ca me manquait! Nous étions tellement heureux avec Jussi de rentré à maison, chez la famille. Le nature, fraicheur, calme... tout les choses typiques finlandais nous avaient tellement manqués.
Après avoir arrivés à Helsinki le soir de la Fête Nationale de l'été finlandaise, nous étions fatigués. Le parcours Marseille-Paris-Helsinki nous avait fatigué et nous nous sommes tombés au lit déjà 23h! Ce qui est interdit le soir de Fëte de l'été... ;-)
Maintenant nous sommes prêts pour le week-end des championnats à Kälviä (voir la carte au-dessus). Je cours vendredi le chrono et samedi la course en-ligne. Jussi court la course-en-ligne dimanche, comme aussi mon frère Mika. Je vous tiens au-courant!

Emakumeen Bira 13-17.6. -Back To Business-

Totisen toukokuun jälkeen alan olla takaisin radalla! Tiimiltä tuli kutsuhuuto kohti Espanjaa ja baskimaan nousuja:

Espanjan baskimaalla ajettu etappikilpailu Emakumeen Bira oli mielenkiintoinen kokemus. Espanjassa osataan pitää huolta pyöräilijöistä, ja tällä kertaa ilokseni huomasin myös että naispyöräilijöille puitteet olivat niinkuin pitää. Silloin kun ajaa viikonkin verran kilpaa joka ikinen päivä, välillä kaatosateessa ja toisena päivänä 40c kuumuudessa osaa sitä arvostaa pieniä asioita. Tässä kisassa hotellimajoitus oli viimeisen päälle, ruoka hyvää, pasta kerrankin jonkin makuista... Ranskassa kisailleet tietävät mistä puhun.

Vedin kisan läpi "treenimielessä", tiesin nähdessäni osanottajaluettelon, että kovaa mennään. Olin oikeassa. Baskimaalta löytyy jonkinlaisia nousuja, joten kilpailun luonne oli että pääjoukko räjäytettiin aina mäissä, niitä ennen toki myös tasaisella vedettiin ajoittain nenä ohjaustangossa kiinni. Itselläni oli mäissä ongelmia edelleen vanhan tutun jalkavaivani vuoksi, mutta ajoittain tilanne näytti jo paremmalta ja uskonkin vahvasti, että olen saanut vaivani nyt jonkinlaiseen hallintaan.

Tiimimme Christel Ferrier-Bruneau ajoi mahtavan etapin, kokonaistuloksissa Christel oli hienosti 18:s. Mahtava ajo näin tasokkaassa porukassa!! Ruotsin mestari Susanne Ljunskog vei kokonaisvoiton, maailmanmestari Marianne Vos:n (20.v.) voittaessa 3 etappia!!

Itse kärsin viimeisinä päivinä pienestä flunssasta, jota nyt parantelen kotonani St Zachariessa. Flunssaisenakin pystyin silti ajamaan etappikisan loppuun ja näin ollen voin olla tyytyväinen suorituksiini. Piakkoin starttaankin sitten Suomeen ja juhannuspäivänä taidankin käydä heittämässä Veskun ympäri! :-)

-nuhanenä-

Liian pieni nahkatakki

Taas on aikaa vierätänyt, että ehdin kirjoittaa kuulumisia. Yritän hoitaa oikean jalan ongelmaani. Kyseessä on viimeisempien tietojen mukaan liian kireä lihaskalvo. Jossain vaiheessa luulin että verisuonissani on vikaa. Että siellä ahtautumia. Tänään iltapäivällä tapasin erään sporttisiin ihmisiin erikoistuneen lääkärin. Hänen kanssaan kävimme läpi testituloksiani, ja lääketieteellisiä lippuja ja lappuja joita olen kerännyt erimoisista testeistä, joita olen kiertänyt. Hän selitti minulle rautalangan avulla, että ongelmani johtuu liian kireästä lihaskalvosta. Sama kuin penikkatauti ilmeisesti, mutta nyt siis isossa reisilihaksessa. Tämä ongelman ydin johtaa siis siihen ettei reidessäni kierrä veri silloin kun lihas sitä eniten tarvitsee - kovassa rasituksessa = kisoissa ja kovissa treeneissä. Tämän vuoksi mm aika-ajo on erityisen tuskaista tällä hetkellä, koska asento vielä tekee sen että suonet ovat "taitoksissa" ja muutoinkin veri joutuu tekemään töitä päästäkseen lävitse.

Uskokaa tai älkää niin vaikka ranskankielentaitoni onkin aika vahva niin olen ollut hieman ymmälläni näiden termien kanssa!!! Huhheijaa.

Varsinainen ratkaisu minua tutkineen professorin mukaan on siis leikkaus. Lihaskalvo niin sanotusti vapautetaan. Tätä ei toki kesken kautta voi / halua tehdä. Nyt siis pitää keksiä jotain muuta... Osaako joku auttaa????

Hainkin juuri suomenkielistä tietoa asiasta googlesta. Löysin hauskan vertauskuvan:

Tiukkaa lihaskalvoa voi verrata liian pieneen nahkatakkiin. Jos puet päällesi nahkatakin, joka on sinulle aivan liian pieni, tulee sinulle olo ettet haluaisi missään nimessä olla isompi. Tuskin pystyt hengittämään ja liikkuvuutesi on huomattavasti heikompaa. Samalla tavalla toimivat myös sinun lihaksesi.

Samainen ranskis versio on: Il existe une volumineuse plaque d'endofibrose ilio férmorale droite avec plicature iliaque droite. A l'effort il existe des lésions d'endofibroses sévéres justifiant un traitement chirurgical.

Näihin kuviin ja tunnelmiin lopetan siis tämänkertaisen tarinani. Tällä hetkellä vedän mäkiä ylös ja alas aivan liian pienet nahkahousut päällä! Ensi viikolla ajan kilpaa Espanjassa. Sunnuntaina olin Ranskan Cup kilpailussa 31:s maalissa pääjoukossa. Saavuimme kiriin neljännestä paikasta mutta pöksyt haittasivat kirimistäni (haahhhhhaaa!!!).

Nim. trikoo on riskillä ruma