Viikko kautta jäljellä

Vähiin käy ennen kuin loppuu, sanoi joku viisas joskus. Minulla ei juurikaan ole fillari-saralta uusia uutisia. Nousin kuin nousinkin Mont Ventoux vuoren viikko sitten. Tuskaa oli. On se jyrkkä nyppylä, juu-u. Mutta yhdellä jalalla vieläkin jyrkempi. Jalka vaivaa nykyjään aika paljon. Mutta sisulla menin ja nousin 20km pituisen nousun. Joka polkaisu otti pannuun, reittä ahdisti, olo oli kuin paikallinen Rygby-mies olisi juuri pomppinut oikean reiteni päällä puoli tuntia ja sitten minut tönäisty matkaan kohti alt 1950m! Mutta koska olin istunut varta vasten autossa 1,5h, herännyt aamu 5:00 ja mukana oli tsemppaavia kavereita, nousin sen saakelin mäen ylöps ja näytin sille kuka käskee! Aikaa siihen kului, luojan kiitos ei oltu kisassa sillä meitsi olisi ollut hors delai satavarmasti!

Äiti sanoi minua pikkutyttönä itsepäiseksi-härkäpääksi. Heh, äipälle kiitos, sillä olen siltä edelleen. Äitini on muuten itsekin aika itsepäinen. ;-) Maksoin kyllä taas itsepäisyydestäni, jalka oli aika kipeä lopun päivää nousun jälkeen. Yhteensä plakkariin tuli Mont Ventoux treeneissä 100km, kiersimme muutaman muunkin seudun "vaatimattomammista" nousuista.

Muutama päivä tämän super treenin jälkeen kävin Jussin tiimilääkärin kanssa keskustelemassa jalastani. Hän järjesti myös tapaamisen Nizzaan samalle päivälle kirurgin luokse, joka erikoistunut tälle alueelle. Minulle selvitettiin viimeinkin mistä kiikastaa. Eli, ongelman ydin on valtimossa, josta veri virtaa lantioon ja sääriin (artery iliac). Pyöräilyasento vaikuttaa siihen että kyseinen valtimo pääsee "hankaamaan" psoas-lihakseen, ja valtimon pintaan kehittyy arpikudosta. Tämä arpikudos "pienentää" valtimon pinta-alaa. Kun kovassa rasituksessa verenkierto nopeutuu, eli kiihtyy ja normaalisti valtimo vielä entisestään laajenee, niin minun, ja monen muun ongelman kanssa poteneen pyöräilijän tapauksessa, valtimo on liian pieni tältä kohtaa ja veri ei pääse kunnolla, ja sillä voluumilla kuin pitäisi, lävitse. Verenpaine kyseissä raajassa on siis rasituksen alaisena erittäin alhainen. Minulla nuo arvot olivat 4 minuutin ajon jälkeen (vasemmassa jalassa 210 ja oikeassa 50!!!). Levossa arvot olivat aivan normaalit. Tämä vaivaa siis vain ja ainoastaa äärimmäisessä rasituksessa. Jotta vaivasta päästäisiin tulisi siis kyseinen valtimo leikata. Yleensä tässä tapauksessa valtimo on myös "ylipitkä" joten sitä voisi siis vain lyhentää, ja arpeutunut kohta poistaa...

Keskustelin pitkää Professori Battin kanssa Nizzassa. Minulta operoitaisiin kuitenkin valtimoa. Toipumisaika olisi pitkä, 1-2kk. Terveydellistä vaaraa tästä ei minulle ole. Mutta kilpaurheilijana siitä on paljon haittaa sillä tällä hetkellä en pysty toimimaan vk-tasolla ilman tuskaa. Olen aika väsynyt tähän tuskaan, olenhan potenut vaivaa jo niin pitkään.

Olen tehnyt päätökseni etten leikkauta jalkaa. Minulla on siis viikko enää kautta ja samalla pyöräilyuraa jäljellä. Ajan ensi viikon torstaina 29.8. Ranskan Cupissa Poitou-Charentes sekä mahdollisesti vielä maailman cupin Plouayn 1.9. Tämän jälkeen menevät pyöräilykengät ja fillari naulaan. Nyt kuitenkin vielä viikon ajan olen pyöräilijä ja pyrin kantamaan siniristipaitaa sille kuuluvalla arvokkuudella.