Sunday, October 12, 2008

Roc d'Azur 2008

Roc d'Azur, Women, 40 km
Petiti 39. (2:38:44 - 15,88km/h).

Running down some of the descents... Just didn't have the guts to try. But I had some great fun, I was really surprised about my form, I felt really strong on the hills. I feel that I have stepped a gap now between the 5 hours anestesie and all that fatigue it costed for my body. They warned me that it would take about 12 months to get recovered...

The race morning was beautiful, and the day really warm. Luckily the few days of rain had stopped just before this weekend. We made a tour of 40km, we left to south of Fréjus, and made a tour in the hills before coming down towards the Mediterranéen sea. Beautiful landscapes (yeah, I had some time to watch them!!). I recognized the sand over there is not as red as in my home tracks (only 1 hour car drive away). In the end we were rading in soft sand (I was running again - didn't really know how to pass otherwise). Then we rode along the coast on really narrow rocky roads. We passed water fence ( I was again running but they said again I could have driven it - well didn't realise it!). I had some great fun!! Yes and we also passed some steps, see me running again my bike on my shoulders!! :)

Roc d'Azur is a big big mountainbiking show for one week. Every day you have some kind of race going on... the cutest races were those little children racing on their mini-bikes and parents cheering a side all way long. Worth to see!

J'ai couru quelques descentes... Je n'avais pas assez de courage les descendre... Mais je me suis régalée!! Dans les montées je me sentais très alaise et j'avais les bonnes jambes. Je trouve que j'ai passé un gap maintenant entre l'anesthesie et toute la fatigue j'ai senti dépuis. On m'ai averti qu'il prendrait environ 12 mois de recuperer...

Le matin de
course se levait avec un beau soleil et le jour etait chaud et beau. Heureusement la pluie de la semaine s'était arrêté et nous sommes partis rouler dans la terre seche. Nous avons fait un tour de 40km, vers le dus de Fréjus, et puison on a monté les côtes avant descendre vers la mer avec un paysage très beau (oui, j'ai eu du temps le regarder...). Vers le fin on a couru dans la sable moue de plage (trop bien!!!) et passé les roches très étroites. Quelques escaliers (oui moi, j'ai couru encore avec le vélo dans mes épaules)... ;) On a même passé une barrière de l'eau, et oui, comme vous pouvez imaginer, j'ai couru!
Roc d'Azur est un grand show pendant toute la semaine. Tous les jours il y a des courses à faire et voir. A côté vous avez un grand salon de vélo... La plus mignonne course était les petits bouts à courir avec leurs vélos minuscules et avec les parents courant à côté encourageant. Roc d'Azur; à voir!

Juoks
in osan alamäistä. Ei ollut sisua laskea... Minulla oli tosi hauskaa ja huomaan, että alan pikkuhiljaa olla "entiselläni" leikkauksen jäljiltä. On vienyt pitkän aikaa toipua 5 tunnin anestesian ja leikkauksen aiheuttamasta väsymyksestä. Minuahan varoitettiin että vie noin vuoden toipua.. Nyt ilokseni huomaan että voimat alkavat todella palautua!

Kilpailun aamun nousi kauniina ja aurinkoisena ja saimme lähteä matkaan kuivassa maastossa. Kiersimme ison 40km lenkinFréjusin eteläpuolelle kaartaen ja sieltä mäkien kautta kohti Välimerta. Korkealta mäen päältä laskiessani meren tasolle maisema oli henkeäsalpaava. Minulla oli todella aikaa myös katsella maisemia, leikkimielellähän mukana oltiin. Kilpailun loppuvaiheessa saimme juosta pehmeällä rantahiekalla, tai ainakin minä taas vaihteeksi juoksin. Ajaminen niin pehmeässä hiekassa on todella hankalaa! Palasimme rannikkoa pitkin takaisin kapeita rantakivikkoja seuraten, matkalla oli muutamia rappusia, osa meni ajaen ja osa juosten. Lopuksi oli vielä muutaman metrin vesieste, jonka minä juoksin, jälkeenpäin kuulin että ajaen olisi ollut helpompaa. No mikäs siinä oli kastelessa hieman suolavedessä väsyneitä jalkoja! ;)

Roc d'Azur on iso pyöräilytapahtuma, viikon ajan kestävä show tarjoaa joka päivällä erilaisia kilpailuja ja nähtävää. Kilpailujen ohella alueella on isot pyörämessut, joissa valmistajat esittelevät tuotteitaan. Kaikista söpöintä oli kuitenkin nähdä pikkuiset natiaiset polkemassa kisaa mini-pyörillään, vanhempien juostessa vierellä kannustaen! Roc d'Azur on näkemisen arvoinen!

Thursday, October 9, 2008

Small holiday


This week has passed by before I've noticed anything. I have been busy working and taking care of my daily routines. I went to see my ostéopathe also yesterday, and now my back is on the track again. ;) So I am ready to take the second start for this year! That is: Rock d'Azur mountain biking event in Fréjus. I will be there with my good friend, a mountain bike specialist, Mireille Robin.

I am looking forward on trying some mountain biking. I've heard the track is pretty hard but technically I should be able to pass the climbs and descents! We will see...

Cette semaine a passé vite! J'ai eu beaucoup de travail et avec tous mes activités à côté je n'ai pas vu la semaine a passer. Ma visite chez mon ostéopathe hier m'a remis en place et je suis prète pour le prochain défi: Roc d'Azur, une course de vtt à Fréjus. J'y serai avec ma copine, spécialiste de vtt, Mireille Robin.

Je suis contente pouvoir finalement participer pour cet événement! Normalement je devrais passer tous les côtes et descentes! On verra bien...

Viikko on mennyt vauhdilla. Töitä on ollut riittävästi sekä kaikenlaista pikku näpertelyä. Käväisin eilen osteopaatillani ja vierailu pisti taas selän ojennukseen ja näin ollen osallistun vuoden toiseen pyöräilykilpailuuni. Tällä kertaa liikutaan maastopyörällä: Roc d'Azur kilpailussa, Fréjusissa, Välimeren rannikolla. Olen siis "kotikonnuilla". Osallistun kilpailuun hyvân ystäväni, maastospesialistin, Mireille Robinin kanssa.

Teknisesti kisa pitäisi olla ajettava, mutta katsotaan miten tytön käy...

Tuesday, September 30, 2008

Ma pause de café "Europ'Energie"



Je passe ma pause de café comme ca! Pas mal, n'est pas? Notez bien les beaux vetêments d'Europ'Energie!

Näin vietän "kahvitaukoni"... Ei huonompi tapa, ainakin unohtuu työasiat hetkeksi... Huomatkaa firman hehkeä ajoasu!!!

I spend my coffee break often like this. Not bad way to have a break. Note the beautiful cycling gear of Europ'Energie!!

Sunday, September 28, 2008

Dans les chemins de Caius Marius...


"Le nom de la montagne Sainte Victoire vient de la victoire de Caius Marius sur les Timbres et Teutons en 122 avant JC. La bataille qui commencait vers Ventabren, le fin de bataille ayant lieu a Pourrières. L'histoire dit que les romains avaient laissé tous les corps pourir sur place à Pourrières. Caius Marius montaint en haute de la montagne et c'est comme ca que notre montagne s'appelle La Sainte Victoire...." Dans le video vous voyez notre balade de vtt dans les chemins de Caius Marius.

"The name of the mountain "Sainte Victoire" = the Saint Victory, comes from the victory of Caius Marius, soldier and one of the first "warlords" at the end of the Roman Republic. He was challenged to fight against the Teutones and Ambrones. The fight that started close to Ventabren, finished in Pourrères. History says, that the romans left the bodies rotten in Pourrières. That is why this mall village is called like that. (Pourri in French means rotten, yack!!). Carius Maius climbed to the mountain and named it the Saint Victory " La Sainte Victoire"...). In the video you can see our mountain bike ride by the paths of Caius Marius.

"Pyhän voiton nimi vuorelle "Sainte Victoire" tulee historian mukaan yhden sotasankarin nimeltä Caius Marius käymästä taistelusta tämän vuoren laaksossa. Taistelu sijoittuu ajalle 122 eC. ja taistelu alkoi Ventabren suunnalta ja päättyi Pourrièresin kylään. Caius Marius voitti taistelun ja historian mukaan roomalaiset jättivät ruumiit mädäntymään, josta syystä Pourriéres sai nimensä. (Pourri ranskaksi tarkoittaa mädäntynyttä). Caius Marius kiipesi vuorelle ja nimitti sen Pyhän Voiton vuoreksi....". Oheisesta videosta näette aamuisen maatopyöräilyajomme Caius Mariuksen johtamilla poluilla...

Wednesday, September 24, 2008

New blog

Etelä-Ranskan Suomi-Seura

Olemme perustaneet blogin Suomi-Seurallemme. Sieltä voitte lukea ajankohtaisia asioita, tulevia tapahtumia ja jäsenten kertomuksia expartti elosta Provencessa! Blogia päivitellään kaiken aikaa... Mukavia lukuhetkiä,

"Puheenjohtaja"
Tiina

Sunday, September 14, 2008

Les Bosses du 13 -kuntoajo


Herätyskello pirahtaa 5:30 sunnuntai aamuna... Raskain jäsenin revin itseni ylös sängystä ja alan vetää trikoita jalkaa. Kysyn itseltäni: " Onko tässä mitään järkeä???" Iso kupillinen kahvia pistää ajatuksen jossain määrin liikkeelle. Pystyn jo sanomaan muutaman sanan vastapäätä istuvalle Katille. Hän yrittää pitää jutustelua yllä, mutta minä olen väsyneenä ja näin aikaisin aamusta aika vähäsanainen...

Auton ikkunasta katselen sunnuntai aamukuuden hämärässä kelluvaa Marseillea. Edellisen päivän tuuli on tyyntynyt, ainakin aamusta. Näin ollen kilpailu voi startata, sillä lauantain puuskittainen myrskytuuli vei jo kisa-alueen telttoja mennessään, saati sitten fillaresteja kilometrin korkeudella, jonne tulemme päivän aikana kiipeämään.

Vitsailemme Katin kanssa lähtöön valmistuessa. Aamun hämärässä +15 asteen lämpö tuntuu vilpoiselta ja toteamme useaan otteeseen olevamme hieman tärähtäneitä. Didier pahoittelee lähtöpaikkaansa joka on aika takana ilmoittautumisessa sattuneiden sekaannusten johdosta. Starttilooseissa on 3000 pyöräilijää...

Kilpaijoille on toivotettu hyvää matkaa ja painelemme menemään rannikkoa kiemurrellen kohti Cassisia. Huomautan vieressä olevalle miehelle kauniista auringonnoususta, mutta hän ei jaksa reaktiooni vastata, taitaa olla tekemistä kiipeämisessä.. Meressä näkyy tyrskypäitä, tuuli on nousemassa...

Mäet vaihtuvat laskujen kautta uusiksi mäiksi ja kapean ja huonokuntoisen tiepätkän jälkeen alamme kivuta päivän kohokohtaan: Sainte Baumen ylängön päälle. Kiusoittelemme Katin kanssa miehille, jotka ihmettelevät kuinka me tytöt jaksetaan polkea. Sanon Katille kovaan ääneen, että mikäs tässä on hiljaa ajellessa. Katia naurattaa, mutta miehiä selän takana ei...

Tuuli riepottelee hieman Sainte Baumelta laskevassa alamäessä. 9 km ajan tunnen kuinka niskani puutuu - ryhmässä laskeminen tuntuu hieman oudolta pitkästä aikaa.

Vastatuuli yltyy takaisinpäin tullessa. Viimeinen nousu on 10km pituinen. Tuuli on sivuvastainen ja kaikilla alkaa olla voimat lopussa. Vedämme Katin kanssa vuorovetoa, ja yritän saada miehiä järjestäytymään mukaan. Pientä yhteistyötä saamme aikaan ja pääsemme laskuun. Laskettelemme ja nautimme vauhdista. Tuuli riepottelee, muttei liikaa, joten jarruja ei paljon tarvitse käyttää ja mutkat ovat mukavan loivia. Viimeisillä kilometreillä fiilistelemme ryhmämme kanssa ja livumme maaliviivan alitse. 120km ja 2000 nousumetriä takana ja aurinko porottaa täydeltä taivaalta mistraalin puhaltaessa pilviä tieltänsä. Kiva reissu, kannatti herätä!