Saturday, August 25, 2007

Viikko kautta jäljellä


Vähiin käy ennen kuin loppuu, sanoi joku viisas joskus. Minulla ei juurikaan ole fillari-saralta uusia uutisia. Nousin kuin nousinkin Mont Ventoux vuoren viikko sitten. Tuskaa oli. On se jyrkkä nyppylä, juu-u. Mutta yhdellä jalalla vieläkin jyrkempi. Jalka vaivaa nykyjään aika paljon. Mutta sisulla menin ja nousin 20km pituisen nousun. Joka polkaisu otti pannuun, reittä ahdisti, olo oli kuin paikallinen Rygby-mies olisi juuri pomppinut oikean reiteni päällä puoli tuntia ja sitten minut tönäisty matkaan kohti alt 1950m! Mutta koska olin istunut varta vasten autossa 1,5h, herännyt aamu 5:00 ja mukana oli tsemppaavia kavereita, nousin sen saakelin mäen ylöps ja näytin sille kuka käskee! Aikaa siihen kului, luojan kiitos ei oltu kisassa sillä meitsi olisi ollut hors delai satavarmasti!

Äiti sanoi minua pikkutyttönä itsepäiseksi-härkäpääksi. Heh, äipälle kiitos, sillä olen siltä edelleen. Äitini on muuten itsekin aika itsepäinen. ;-) Maksoin kyllä taas itsepäisyydestäni, jalka oli aika kipeä lopun päivää nousun jälkeen. Yhteensä plakkariin tuli Mont Ventoux treeneissä 100km, kiersimme muutaman muunkin seudun "vaatimattomammista" nousuista.

Muutama päivä tämän super treenin jälkeen kävin Jussin tiimilääkärin kanssa keskustelemassa jalastani. Hän järjesti myös tapaamisen Nizzaan samalle päivälle kirurgin luokse, joka erikoistunut tälle alueelle. Minulle selvitettiin viimeinkin mistä kiikastaa. Eli, ongelman ydin on valtimossa, josta veri virtaa lantioon ja sääriin (artery iliac). Pyöräilyasento vaikuttaa siihen että kyseinen valtimo pääsee "hankaamaan" psoas-lihakseen, ja valtimon pintaan kehittyy arpikudosta. Tämä arpikudos "pienentää" valtimon pinta-alaa. Kun kovassa rasituksessa verenkierto nopeutuu, eli kiihtyy ja normaalisti valtimo vielä entisestään laajenee, niin minun, ja monen muun ongelman kanssa poteneen pyöräilijän tapauksessa, valtimo on liian pieni tältä kohtaa ja veri ei pääse kunnolla, ja sillä voluumilla kuin pitäisi, lävitse. Verenpaine kyseissä raajassa on siis rasituksen alaisena erittäin alhainen. Minulla nuo arvot olivat 4 minuutin ajon jälkeen (vasemmassa jalassa 210 ja oikeassa 50!!!). Levossa arvot olivat aivan normaalit. Tämä vaivaa siis vain ja ainoastaa äärimmäisessä rasituksessa. Jotta vaivasta päästäisiin tulisi siis kyseinen valtimo leikata. Yleensä tässä tapauksessa valtimo on myös "ylipitkä" joten sitä voisi siis vain lyhentää, ja arpeutunut kohta poistaa...

Keskustelin pitkää Professori Battin kanssa Nizzassa. Minulta operoitaisiin kuitenkin valtimoa. Toipumisaika olisi pitkä, 1-2kk. Terveydellistä vaaraa tästä ei minulle ole. Mutta kilpaurheilijana siitä on paljon haittaa sillä tällä hetkellä en pysty toimimaan vk-tasolla ilman tuskaa. Olen aika väsynyt tähän tuskaan, olenhan potenut vaivaa jo niin pitkään.

Olen tehnyt päätökseni etten leikkauta jalkaa. Minulla on siis viikko enää kautta ja samalla pyöräilyuraa jäljellä. Ajan ensi viikon torstaina 29.8. Ranskan Cupissa Poitou-Charentes sekä mahdollisesti vielä maailman cupin Plouayn 1.9. Tämän jälkeen menevät pyöräilykengät ja fillari naulaan. Nyt kuitenkin vielä viikon ajan olen pyöräilijä ja pyrin kantamaan siniristipaitaa sille kuuluvalla arvokkuudella.

Friday, August 17, 2007

Plan for the weekend


As my leg problem is forbiden me to enjoy races and work hard, I am planning to do a "small climbing in peace" this weekend. My friend invited me to do the famous Mont Ventoux climb with her on Sunday. And yeah, I just cannot resist. So off we go to the mountain!

Ce weekend je suis invitée à faire un petit balade avec ma copine à Mont Ventoux. Comme ma jambe ne me laisse pas me mettre "à bloc" dans les courses je vais aller et faire cette monté tranquillement avec mes amis. Peut-être je trouvera encore le joie à faire de vélo... Donc, altitude 1912m, on y va!

Tulevana viikonloppuna lähden ystäväni Catherinen kanssa valloittamaan seudun kovinta nousua, Mont Ventoux:ia. Mukaan tulee muutama kaveri, ja nousemme "nautiskellen", eli varmasti jalka ei aiheuta niinkään paljon tuskaa kuin kisoissa. Näin pääsen nauttimaan kiipeämisestä ja ehkä löydän taas tekemisen ilon kaiken turaamisen jälkeen... Vuori kutsuu...

Thursday, August 16, 2007

Bonne rétablissement Aurore!!


J'ai appris hier que ma chère co-équipière, Aurore Jeudy, était une victime d'une négligence par un des conducteurs de voitures équipes dans la course. Aurore était dans le caravan pendant une descente quand une voiture frénait devant elle! Heureusement elle n'a rien de grave, heureusement!!! Combien de temps ai-je eu la même peur dans mes fesses pendant la course, quand il y a toujours les directeurs sportifs font n'importe quoi! Et même si on est tellement dans la course, il faut toujours se méfier et faire attention. Quand il y a une voiture contre un vélo, c'est le vélo qui est le plus faible!!! J'aurais quelques photos à montrer pour celles-ci qui ne me croient pas... de moi l'année dernière... Mais je ne pense même pas que ca ferait différence avec certaines personnes...

Je suis avec toi Aurore!!! Courage ma belle!

Wednesday, August 15, 2007

Route de France

Je suis rentrée de Route de France hier soir, plutôt que prévu. J'ai commencé la route bien enrhûmée et je le suis toujours. Et quand l'autre jambe paralyse dans tous les côtés, efforts intensifs... On peut pas aller très loin. Vous ne pouvez même pas imaginer comment cette "maladie endofibrose, artère illiaque" est génant, si vous n'avez pas le vecu vous-même.
Je suis un peu fatiguée en ce moment. Je vais consulter un spécialist bientôt la, mon copain s'en occupe. Heureusement il crois que j'ai une VRAI prôbleme, et que ce n'est pas dans la tête...

I came back from the Route de France stage race already yesterday, before than I thought. I got a cold before I left for the race so I wasn't at my best anyway. And when your other leg gets totally num in every climb, every hard effort, it is just so frustrating! You cannot even imagine how difficult it is to pedal with this iliac artery occlusion. I will see a specialist soon. My boyfriend helps me with this. I am lucky to have him on my side. He believes in me, and knows what it is like to have a leg that doesn't respond (he had his back operated in 2005). He knows that it is not only in my head...

Monday, August 6, 2007

VICTOIRE


Première chose: Félicitations à mon chèr frére, Mika NIEMINEN, qui vient d'emporter la dernière étape de course en étapes "Cinq jours d'As"!!! A cinq tours de l'arrivée, après son dérnière sprint pour son MAILLOT VERT, Mika a poursuivi son l'effort et parti tout seul a l'echappée et conclurait en solitaire! Mika gagne avec une marginale de 1'03" ! Quel magnifique prestation. La première victoire pour Mika dans son maillot AVCA. Visitez aussi la site de Mika en cliquant ICI.

Resultats: LES AS EN PROVENCE
Dernière étape Valaux - La Barben
1. Mika NIEMINEN AVC Aix les 130km en 3h04'44"
2. Nadir Haddou Auber 93 1'03"
3. Kieran PAGE AVC Aix mt.

Je vient de rentrer de Tour de Charente Maritime (samedi-dimanche). Samedi j'avais un peu mal me mettre au rythme, j'avais aussi beaucoup mal dans ma jambe qui souffre d'artère illiaque. Mais dimanche j'étais déjà mieux, après une contre le montre avec une jambe, j'avais moins mal l'après-midi dans la course en ligne. J'ai fini dans le peloton. Il faisait chaud chaud chaud... Les poches plein des bidons, nous avons fait notre bataille. Magnifique préstation de Cathy MONCASSIN dimanche matin sur le contre-le-montre. Cathy fait 3ème place, après la championne de France de chrono, et Championne du Monde de Cyclo-Cross Maryline SALVETAT. Je suis fière à rouler à côté des ses filles de talente, force et intelligence! Bravo à vous!

A propos! Maryline, qui est une amis de mon amie Séverine DESBOUYS. Séverine qui nous a aidé tellement, moi et Jussi, au débout, quand on était perdus dans le nouveau pays. Je voudrais utiliser l'occasion féliciter Sèverine de naissance de sa mignonne petite princesse, Camille. Camille a maintenant 2 mois. Je les ai rencotré semaine dernière à Marseille... Camille est vraiment ADORABLE!

Voila voila, et oui, ah oui! Je vient d'entendre qu'il y a au moins une personne qui visite ma site, Monsieur Laurent LEBRUN, papa de Charmante Emilie (Futuroscope). ALORS, gros bisous en Normandie! Est-que c'est vraie que c'était les scandinaves qui venaient s'installer en Normandie? Donc, je fait partie de votre famille, hein?

Merci à me lire,

Bisous, Tiina